"Kiva nähdä sua", hän sanoi ja katsoi syvälle silmiin.
"Niin suakin," hän vastasi ja vastasi samalla katseeseen.
"Näytät onnelliselta."
"Mä oon."
"Miksi?"
"No ne on ne järvet. Ooksä nähny tän mun järvinäköalan?" hän kysyi ja näytti kuvaa puhelimestaan.
"On se hieno, mutta ei se ne järvet ole. Mikä se oikeesti on?"
Hän miettii hetken. Sitten tuntee kuinka jostain syvältä sielusta nousee huulille sanat, joiden mukana läikähtää lämpö, joka lämmittäisi kokonaisen kylän.
"Mä oon kotona," hän julistaa ja hymyilee isommin kun pitkään pitkään aikaan.
Kommentit
Lähetä kommentti