Arvoituksia ilman ratkaisua

Niin kävi kerran
Tuli valtava hyökyaalto

Se nappasi mut rannasta
Jossa olin hengittämässä vapaata ilmaa
Katselemassa toivon horisontteja ja vaaleanpunaista taivasta
Pehmeään pyyhkeeseen kietoutuneena

Ensin järisi maa 
Sitten se tuli

Se veti mukanaan mereen

Uin raskain vedoin
Mutta en tiennyt missä on pinta
Mutta sen tunsin että pohjassa oli kasveja jotka tarttuivat nilkasta

Mitä enemmän ravistin sitä tiukemmin ne piti kiinni
Ja ne alkoi kuiskaamaan sanoja ja lauseita

Luulin että mun täytyy kuunnella hiljaa
Ehkä ne kertoisi miten täältä pääsee ylös

Mutta ne olikin sanoja vailla sisältöä
Arvoituksia ilman ratkaisua
Silti kuuntelin koska en muutakaan keksinyt
Niin tarkkaan etten vetänyt henkeäkään
Ratkomalla ratkoin

Koska en halunnut mitään niin kovin kun päästä takaisin pintaan
Uida takaisin rannalle
Tunkea varpaat lämpimään hiekkaan

Jotenkin sitten taisi käydä niin
Että kasvatin kidukset

Vaikka olisi pitänyt vain uskaltaa kellua
Ja katsoa mihin aallot vie