Keskellä yötä pieni Anniina-niminen kerä
Hereillä sängyssä ahdistuneena peittonsa alla
Niin pitkä matka on jo kuljettu
Mutta juuri nyt se ei tunnu todelta
Juuri nyt tuntuu, ettei ole otettu askeltakaan
Vaikka samalla tuntee raskaiden askelten painon jaloissaan
Kuvittelee itsensä lapsuudenkodin sohvalle
Äiti paijaa päätä ja isä pitää kädestä kiinni
"Olet erityisen rakastettava", ne sanoo
Ajatus saa kyyneleet virtaamaan
Tullessaan kyyneleet muistuttavat, kuinka paljon joutuikin kokemaan vaikeita asioita
Liikaa liian nopeasti
Eihän siinä kukaan särkymättä säilyisi
Mutta eihän elämässä olekaan tarkoitus säilyä särkymättä
Ei olekaan tarkoitus suojella itseään kaikilta mahdollisilta vaaroilta
Koska sitten pitäisi suojella itseään elämältä
Eikä elämää niin saa elää
Siinä on liian paljon hyvää ja kaunista
Paljon sellaista, joka on särkymisen arvoista
Ja kyllä ihminen toipuu
Kyllä ihminen toipuu
Keskellä yötä pieni Anniina-niminen kerä
Hereillä sängyssä peittonsa alla
Nousee istumaan, rutistaa polvensa rintaa vasten ja halaa itseään tiukasti
Koska ei kukaan muu lopulta täysin ymmärrä
Ei kukaan muu täysin tiedä
Minkä läpi sitä onkaan joutunut kulkemaan
Ja silti, kuinka kauniisti onkaan itseään kantanut
"Olet erityisen rakastettava", kuiskaa itselleen kiitollisena
Kommentit
Lähetä kommentti