Mun rakkaista rakkain mummoni nukkui pois 18.11.21. Lauantaina 4.12.21 vietettiin hautajaisia läheisten kesken Keuruulla.
Toivoin ja sain mummosta muistoksi mummon vanhan valurautaisen lettupannun. Siinä on neljälle pienelle letulle paikka, ja sillä mummo paistoi meille lettuja lukemattomat kerrat. Mummolassa sai lettujen päällä laittaa vaikka pelkkää sokeria, jos halusi. Ja sai syödä iltapalaksi pelkästään lettuja sokerilla, eikä tarvinnut syödä muuta, jos ei halunnut.
Mummon poismeno jätti jälkeensä niin ison ikävän ja surun ihan uskomattoman moneen sydämeen. Mummo oli kuuden lapsen äiti, ties kuinka monen isoäiti ja isoisoäiti (ei pysy laskuissa mukana). Lisäksi mummo tunsi varmaan joka toisen keuruulaisen. Kaikki, jotka on mummon tavanneet, tietää, että mummosta ei vaan voinut olla tykkäämättä. Sellainen mummo oli.
Mummo rakasti Jeesusta. Mummon tapa uskoa oli tosi kaunis, koska Jeesus oli mummolle aina tärkein. Ei mitkään muotoseikat tai tavat. Mummon mielestä olennainen oli olennaista ja epäolennainen epäolennaista. Mummo rukoili paljon ja oli kiitollinen kaikesta. Toiseksi viimeistä kertaa, kun olin mummoa katsomassa, ja hän ei kovin paljoa enää puhunut, hän yllättäen katsoi minuun hetken, herkistyi ja sanoi: "Kyllä se Jumala on meistä niin huolen pitänyt."
Mummo nauroi paljon ja herkistyi kyyneliin asti helposti. Mummolla olikin niin suuri sydän, että sinne mahtui ihan kuka tahansa. Mummon koti oli myös avoin kaikille. Mummo oli vieraanvarainen, antelias ja lempeä. Mummon läsnäolossa oli turvallinen ja lämmin olo. Hän ei koskaan puhunut pahaa kenestäkään tai arvostellut ketään.
Mummo rakasti pelata skipboa. Keuruun kebab-pizzeriassa mummo muistettiin hyvin ja mummo aina tarjosi pizzat. Mummosta tulee mieleen myös Keuruun vapaaseurakunnan kirpputori, josta ostettiin koko suvulle tavaroita tai myyjäisten arpajaiset, josta ostettiin arpalipuke jos toinenkin.
Mummon muistotilaisuudessa joku kuvasi mummoa termillä 'pyhä huolettomuus'. Se kuvaa mummoa täydellisesti. Mummolla oli monia ihan loistavia lentäviä lauseita ja elämän viisauksia, joiden mukaan haluaisin itsekin pyrkiä elämään. "Levosta käsin", sanoi mummo aina. "Ei niitä kannata tulevia sairauksia nyt alkaa sairastamaan."
Muutama päivä ennen mummon siirtymistä Taivaan kotiin sain olla hänet hyvästelemässä, vaikka tuntuikin siltä, että en mä ole yhtään valmis vielä mummoa hyvästelemään. Mummo nukkui paljon, mutta sain muutamia hetkiä viettää hänen kanssaan niin, että hän oli läsnä. Sain katsoa mummoa silmiin niin, että hän vastasi katseeseen. Puristin mummoa kädestä ja mummo puristi takaisin. Kerroin, että mulla on mummo ihan sun nenä. Mummoa nauratti. Kiitin mummoa siitä, että hän on ollut maailman paras mummo. Sitten mummo nukahti. Lähtiessä paijasin mummon päätä ja sanoin, että moi moi mummo, nähdään taas. Ja niinhän me nähdäänkin <3
Kommentit
Lähetä kommentti