Nauru pitkästä ilosta

Mietin tässä yks ilta aikani kuluksi kaikkia suomalaisia sanontoja ja myös muita yleisesti tunnettuja ja toisteltuja heittoja ja letkautuksia. Pohdiskelin niistä vähän lempeämpiä ja armollisempia versioita. Tai muuten vaan versioita, joissa näkökulmaa on vähän vaihdettu. Tässä niitä:

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää
Minkä taakseen jättää, sen taakseen jättää.

Itku pitkästä ilosta.
Nauru pitkästä ilosta.

Kel' onni on, se onnen kätkeköön.
Kel' onni on, se onnen jakakoon.

Ei haukku haavaa tee.
Haukku haavan tekee. Käytä sanojasi hyvään.

Tulin, näin ja voitin.
Tulin, näin ja hävisin. Ja elämä jatkui kokemusta viisaampana.

Olet mitä syöt.
Olet ihmisenä kokonaisuus. Toivottavasti nautit siitä, mitä syöt.

Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Joukossa vahvuus tiivistyy.

Vaikka läpi harmaan kiven.
Vaikka läpi harmaan kiven. Yhdessä, pikkuhiljaa, askel kerrallaan, välillä hengähtäen.

Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Viettää siinä hetken, sitten käväisee koivussa. Koivussa istuskellesaan huomaa omenapuun ja loikkaa uskaliaasti siihen. Omenoita maistellessaan kiitollisena huokaa, että ei tainnut kuusi häntä varten ollakaan.

Kommentit